Näetkö "hiihtäjän" tai näetkö M -kirjaimen, tai näetkö molemmat?

Nykyiset aakkoset ovat monikansalliset

Kaikkia kirjaimia nykyisissä Aakkosissa tarvitaan kun opetellaan muita kieliä, mutta kaikkia kir-jaimia ei tarvita Suomen kielessä. Kirjaimia jotka ovat harmaalla taustalla ei käytetä normaalissa Suomen kielessä tai ne esiintyvät vain harvoin sanojen päätteissä kuten esimerkiksi hanki, han[G]en.Toiseen kieleen kuuluvat kirjaimet lausutaan usein eri tavalla Suomen kielessä - esimerkiksi [B] lausutaan helposti niin kuin P ja [C] lausutaan helposti niin kuin [K] vaikka se Aakkosia luettaessa lausutaan "see" (S). [F]inland (Pohjanmaa) lausutaan helposti [V]inlanti - ja niin edelleen.

S -kirjain kirjoituksessa vastaa Lakia (§)

Monia kirjaimia sellaisenaan ei esiinny Suomen kielessä mutta niiden äänne kirjoitetaan kahdella tai useammalla kirjaimella. Esimerkiksi ka[ks]i -sanassa, [ks] -kirjainyhdistelmä on [X]. Samalla tavalla mutta kolmella kirjaimella [Z] on kirjoitettu kakso[set] -sanaan. [S] -kirjain kirjoituksessa vastaa Lakia (§).

Ruotsalainen Å, Ä ja Ö
Kun etsimmae alkuperäisiä Etnisesti Suomalaisia Aakkosia ja alkuperäistä Suomen kieltä, tärkeä tieto on "Ruotsalainen Å Ä ja Ö" jotka ovat olleet Aakkostossa noin 500 vuotta. Näin ollen [Å], [Ä] ja [Ö] ja kaikki niihin yhdistetyt asiat eivät ollet olemassa Suomalaisten mielessä eikä Suomalaisten kielessä 500+ vuotta sitten. [Å], [Ä] ja [Ö] -kirjaimen voi laistaa Etnisest Suomen kielest ja mielest kirjoittamalla entisel etnisel kirjakielel. Edellisen lisäksi, useille Suomen kielisille sanoille joissa nykyään esiintyy [Ä], löytyy Suomen kielinen vastine ilman Ä -kirjainta. Esimerkiski "mä", "minä", ja "sä", "sinä" nykyisessä Suomen kielessä ilman ulkomaa-laista vaikutusta on "ma", "mie" vastaavasti "sa", "sie".

Kaksi tai useampi konsonantti sanan alussa
Normaalissa Suomen kielessä yksikään sana ei ala kahdella tai useammalla konsonantilla. Kyseessä voi olla ulkomaalainen sana, Suomalaistettu ulkomaalainen sana, tai alunperin Suomalainen sana josta vokaali johtuen ulkomaalaisesta vaikutuksesta on jäänyt pois konso-nanttien välistä. Kyseessä voi olla yhdyssana joka rakentuu ulkomaalaisesta ja Suomalaisesta sanasta tai sanojen lyhennöksistä. Yhdyssana kuten esimerkiksi Eduskunta on Englantilais-Suomalainen sana joka koostuu "edu(cated)" ja "kunta" -sanoista; Eduskunta koostuu korkealle koulutetuista (educated) henkilöistä (kunta).

Monet Suomen kieliset sanat voidaan ajoittaa +-100 vuoden tarkkuudella. Kansat joiden kanssa Suomalaiset ovat olleet rajanaapureita tai joiden kanssa on ollut tiiviit kanssakäymiset muinaisaikaan, se voidaan geneettisen perimätiedon lisäksi todentaa sanoista joissa on ulkomaalaista substraattia - puhutaan Mielellisestä/Kielellisestä DNA:sta (KDNA) joka vastaa Fyysistä DNA:ta. Joidenkin Suomen kielisten sanojen ikää ei voi määritellä. Ne ovat ajattomia.

Mit ei ole mieles, sit ei ole kieles, sit ei ole teois.

Monen muun asian ohella, asiakokonaisuudessa on huomioitava että sanoja, nimiä, oppeja ja ilmaisuja jotka ovat 1500 -luvun jälkeisiä ei saa käyttää. 1500 -luvun jälkeisiä eri ammatteja ja ammatteihin yhdistettyä sanastoa ei ollut ennen 1500 -lukua. Mit ei ole mieles, sit ei ole kieles, sit ei ole teois. Ruotsin kieli on kadonnut, mutta yhteys muihin kieliin ja kielten välinen vuorovaikutus on olemassa.

YXI Kielellinen DNA
Suomen puhuttu kieli vastaa kirjoitusta. Suomen kielessä esimerkiksi O:tai ei koskaan lausuta "uu" - U:lle on Suomen kielessä oma erityinen kirjaimensa.

Miten aakkoset lausutaan Suomen kielellä voidaan kirjoittaa. Esimerkiksi meille opetetaan että aakkoset lausutaan "aa", "be", "ce", "de", "ee" ja niin edelleen. Ne ovat kielellisiä kromosomi-pareja; Kielellinen DNA (KDNA).

KDNA osoittaa että jokin ei pidä paikkaansa - nimittäin [C] lausuaan "see". Kun tarkkoja olemme niin kuin kuuluu olla, jokin ei vieläkään pidä paikkaansa. Nimittäin se että kun Suomen kielessä lausutan aakkoset, aakkosilla on kolme kielellistä kromosomia. Esimerkiksi [C] -kirjainta ei lausuta "se" vaan "see".

Esimerkiksi "aa", "be", se", "de", "ee" ja niin edelleen, vokaali on lyhyt.

Pitää olla "aaa", "bee", "see", "dee", "eee", ja niin edelleen, vokaali on pitkä; Aakkosissa niin kuin kaikissa ihmisissä, on Y X ja I -kromosomit; Fyysinen/Maallinen, Psyykkinen/Mielellinen sekä Sielullinen. Huomioi että kun lausut F, L M, N, R, S, X -kirjaimet, niissä vokaali on konso-nantin vasemmalla puolella. [Q] -kirjain lausutaan "kuu". [W] -kirjain lausutaan "kasksois-v" mutta Enlannin kielessä se on "kaksois-u" ("double-you"). [Z] ("Seta") -kirjaimessa on neljä kromosomia ja yksi niistä on [T] -konsonantti. Muunmuassa [F] -kirjaimessa ["e"] vokaali on vasemmalla puolella, jota seuraa kaksi konsonanttia ["ff"].

Kansainväliset yhteydet - ja epäyhteydet.
Kansainvälisesti esimerkiksi [B] -kirjain on erittäin mielenkiintoinen. Kun tarkastelemme Euroop-palaisia Aakkosia, B -kirjaimen vanhempi muoto on β. Saksan Aakkosissa β on "terävä s" tai "kaksois s", ei "bee". β -kirjaimen olemassaolo Saksan Aakkosissa (ß) tekee Saksan kielestä huomattavasti vanhemman kuin mitä Saksan kirjakielen uskotaan olevan.

Kielellinen DNA - miten kirjaimet lausutaan Aakkosia luettaessa ja miten kirjaimet lausutaan sanoissa - paljastaa paljon. βαπτισ ("baptis") -sana esimerkiksi tarkoittaa "opettaa" eikä "kastaa". Suomen kielessä [B] kääntyy helposti [P]:ksi. Espanjan kielessä puolestaan [B] kääntyy helposti [M] -kirjaimeksi. Voimme todeta että β -kirjaimen väärin tulkinta ei ole Saksalaista, Suomalaista eikä Espanjalaista alkuperää.

Voimme käyttää β™v=ß="ss", Saksa -kaavaa kun yhdistämme β -muodon ß -kirjaimeen Aakkosissa Saksan kieleen. β™v=ß=[B] on mutaatio joka johtuu siitä että henkilö joka aikanaan tulkitsi β:n [B]:ksi, ei ollut Saksalainen. Nykyään B on "beet" joka tarkoittaa että B:llä on useita eri merkityksiä. Sama koskee monia muita kirjaimia kuten esimerkiksi [C] -kirjainta; "se", "see" (S), mutta lausutaan myös niin kuin [K] "ke", "kee". Mielenkiintoista on että myös [G] lausutaan "kee". Eri kielissä [G] lausutaan "gee" mutta myös samalla tavalla niin kuin [J] "jee".

Jatkuu...