Kuva: Gabriel Matula, Unsplash.

ILTASANOMEIN MUKAAN, "Kirjoitus- ja kielivirheet aiheuttavat ärsytystä."

Jos kirjoituksessa haluaa osoittaa kunnoitusta Poliisia kohtaan, ei ole rikos kirjoittaa Poliisi isolla P:llä. Voi olla että yksittäiselle kielioppiekstrmistille Poliisi -sanan kirjoittaminen isolla P:llä tuot-taa niin suurta ärtyyntymistä että hän lopetti lukemisen ensimmäisen Poliisi -sanan kohdalla.

Joitakin henkilöitä voi ärsyttää "Nyt vittu meni yli hilseen" -sanonnassa se että hän ei kerennyt sitä näkemään. Mutta jos ei niinkään keskitytä kieliopin arviointiin, vaan keskitytään ärsyyn-tymiseen sekä siitä johtuviin eritasoisiin purkauksiin ja mistä ne mahdollisesti johtuvat.

Kieliopin säänöt eivät ole Laki, vaikka joissakin keskusteluketjuissa yksittäiset henkilöt nähdes-sään Terveydenhoitajan isolla T:llä julistavat että "Sinä et saa kirjoittaa terveydenhoitajaa isolla T:llä".

Kuva: Kunnioittava, vaativa ja vihainen.

Etsimme verkostosta maalaisjärkisiä keskusteluketjuja eri asioiden tiimoilta, tehden havaintoja henkilöistä jotka poikkesivat keskustelusta esittäen moitteita keskusteluun osallistuneita koh-taan erilaisista kieliopillisista virheistä. Jaoimme tiedot kolmeen eri ryhmään riippuen siitä millä tavalla he esittivät asiansa.

A. Punainen ja sininen palkki vasemmalla: Normaali. Hallitsee kieliopin täydellisesti. On kunnioittava ja tasapainoinen. Ymmärtää että kieliopin säännöt eivät ole laki ja sallii poikkeuksia ilman että hän niistä miteenkään häiriintyy. Asiakokonaisuuteen tututstuminen ja tietäminen on tärkeämpänä kuin pikkuvirheet kieliopissa. Voi huomauttaa kieliopillisesta virheestä hienotuntei-sesti kun kieliopillinen virhe vaikeuttaa asiakokonaisuuden ymmärtämistä.

B. Palkit keskellä: Kun opettaminen ja oppiminen on vedetty liian kireälle, se maailmankuulu "pilkunnussija" nostaa päätänsä. Henkilö huomauttelee jatkuvasti pilkuista, pisteistä, välilyön-neistä, sanoista ja/tai kielioppivirheistä. Henkilöllä on tarve osoittaa kielitieteellinen pätevyy-tensä keskustelussa. Yleensä asiallinen keskustelu hajoaa tällaisen tai seuraavanlaisen tyypin sekaantuessa maalaisjärki-seen keskusteluun.

C. Palkit oikealla: Kun opettaminen ja oppiminen on viety äärimmäisyyksiin, korostuu "Kieli-oppi on minun!" ja "Minun sääntöjä ei rikota!". Henkilö voi enemmän tai vähemmän raivota pienimmästäkin kieliopillisesta virheestä. Löydettyään kieliopillisien virheen, henkilö ei kykene jatkamaan lukemista vaan keskittyy kielioppivirheeseen. Henkilöllä on korostunut tarve tuoda julki pätevyytensä ja että "Minä olen lukenut!". Henkilö on lähestulkoot täydellinen vastakohta A:lle. Sosiaalisen kanssakäymisen taidot heikentyvät mitä kireämpää opettaminen ja oppiminen on ollut. Voidaan todeta, että oikella on Kielioppiekstremisti.

ILTASANOMIEN JULKAISUSTA; "Osin ketä-sanan yleisyys selittyy murreseikoilla. Sitä käyte-tään usein kuka-sanan tilalla Lounais- ja Länsi-Suomessa. Eräs äänestäjä puolustikin sen käyttöä: "Ketä on Turun murretta, ei tyhmyyttä tai väärin kirjoitettua."

Ketä -sanan käyttäminen kuka -sanan tilalla johtuu ulkomaalaisesta vaikutuksesta. Ulkomaalai-sen kieliopillinen virhe on kielihistoriassa tarttunut Suomen kieleen. Iltasanomien julkaisussa mainitaan myös lasten ja nuorten kaa -sanan käyttö ärsyttävänä. Kaa -sana on lyhennös kans-sa -sanasta. Samankaltaisia lyhennöksiä esiintyy jopa Eduskunnassa - jossa Edu on lyhennös Englannin kielisestä Educated (korkean koulutuksen omaava) -sanasta.

LOPPUJEN LOPUKSI, merkillistä on että kukaan ei ärsyynny siitä että "Hyvä tapa on oikein, paha tapa on väärin" kun "tapakouluttaja" niin sanoo. Rakkaassa Äidinkielessämme on parem-piakin vaihtoehtoja tapa -sanalle, nimittäin menetelmä, teko ja jopa metodi. Tapa -sanan väärin käyttäminenkin on ulkomaalaisesta vaikutuksesta johtuva. Eikä yhdys+sanan välittäminenkään ole pahasta, se on kieli+tiede+ttä. Pääasia on ettei ole mieli ku vitusta - jota mielikuvitus jossain määrin nimenomaan on.

Opettaja: Pidä ajatuksesi kurissa!
Oppilas: